sunnuntai 13. lokakuuta 2013

Gilit!

Vietettiin viikonloppu pari viikkoa sitten meidän kämppisten ja niiden kavereiden kanssa Gilin saarilla. Paikka oli todellinen paratiisi. Turkoosia vettä, ei moottoriajoneuvoja ja mahdollisuus täydelliseen rentoutumiseen. Otettiin hotelli Gili Trawanganilta, joka on asutukseltaan suurin kolmesta Gilin saaresta. Se tunnetaan myös bilesaarena... Kumma juttu, et valittiin just kyseinen saari. 


Matka starttas Balin eteläkärjen satamasta, josta mentiin pienellä paatilla parin tunnin matka hirveessä aallokossa. Saksalaisilla oli hauska venematka, kun Kaisa ootti hetkeä, jolloin vene kaatuu ja mä koitin olla oksentamatta.


Mitch on meidän perheen nallekarhu. Se on aina iloinen, ja laulaa meille unilaulun joka ilta, haluttiin tai ei.



Kun päästiin perille, onnellisuus valtas meidät välittömästi. Ruokaa odotellessa me vaan istuttiin hiljaa ja nautittiin maisemasta ja raikkaasta meri-ilmasta. Olisin voinu istua tossa ikuisesti.


Auringonotto valkosessa hiekassa oli vähän erilaista kun Kutalla miljoonan turistin ja kaupustelijan keskellä. Tästä johtuen vietettiin hotellissa ehkä tsägällä 9h koko viikonlopun aikana.



Tässä tulee meidän hotelli! Huone makso yöltä 5€ per nenä, sisältäen aamiaisen. Me oltiin varauduttu johonkin paljon pahempaan, ja oltiin riemusta sekasin ku nähtiin että meillä on a) sänky ja b) suihku. Tosin suihkusta tuli vaan kylmää merivettä, mutta se ajoi asiansa riittävän hyvin. Saksalaiset vieraat ei ollu ihan sujut hotellin kanssa, joten ne majottu johonkin 5x kalliimpaan paikkaan. Sielläkin tarjoiltiin pelkkää merivettä. HAHHAA.



Pieni home vessassa pitää taudit loitolla.



Yhtenä iltana vuokrattiin privaattivene ja ajettiin saaren edustalle kattomaan auringonlaskua. Hengailtiin veneen katolla ja otettiin iisiä. Toimii.





Pojat innostu esittämään meille oman versionsa My heart will go on -biisistä. Eihän se nyt ihan yhtä koskettavaa ollu, mut ainaki kaikilla oli hauskaa.


Lauantaipäivä vietettiin snorklaten Gilin saarten läheisyydessä. Snorklaus oli tottakai ihan uskomatonta, vaikka eka vartti meniki houkutellessa Kaisaa mereen, ja toka siihen, että sai sen laittamaan pään pinnan alle. Mutta kaikesta huolimatta myös Kaisa nautti. Me kyllä snorklattiin käsi kädessä... Tietysti.






Snorkaluksen lomassa käytiin lounaalla Gili Airilla, joka on huomattavasti rauhallisempi saari Trawanganiin verrattuna. Törmättiin myös ekaa kertaa rehelliseen turistihintaan, kun tarjoilija antoi vahingossa meille yhen ruokalistan halvemmilla hinnoilla kuin muut. Saatiin ruoat kuitenkin sillä oikealla, edullisemmalla hinnalla, koska muissa 8 listassa oli kuulemma kirjotusvirhe. Näitä sattuu.

 


Ruokailun jälkeen aallokko + merisairaus otti musta yliotteen ja vietin paluumatkan ruokkien kaloja. Kaikenkaikkiaan meillä oli mahtava viikonloppu, ja ollaankin menossa takas Gileille ens viikolla kun Riksu tulee tänne lomailemaan. Auringonoton ja snorklauksen lisäks me tietysti tarkistettiin myös paikalliset menomestat. Löydettiin loistava reggae-baari, jossa viihdyttiin yön pikkutunneille asti.

Tässä tulos. 

Bali kiittää, jälleen. Seuraavaan kertaan!

N&K

maanantai 7. lokakuuta 2013

Temppelöintiä ja muuta mukavaa

Selamat pagi baby!

Life is still good. Onnellisuus on saanut täällä aivan uuden käsitteen. Ennen, kun lähettiin reissuun, meille toitotettiin sitä, kuinka tällänen matka tulee tekemään meille hyvää. On älyttömän hienoa huomata niiden ihmisten olleen oikeessa.
 Tässä taas kuvien muodossa vähän meidän ihanasta elämästä täällä. 

 Koulumatkan varrelta 

 Kerobokanin vankila. Muistaa taas käyttäytyä, ku kerran ajaa ohi.

 Meijän pienelle saarelle saapui iso artisti. Meijän piti mennä rannalle kuuntelee (pummilla), mutta myöhästyttiin. Hups.

 Niittejä ruoassa. Näitä sattuu!

 Äärimmäisen iloinen statue

 Kolme rengasta rikki kuukaudessa. Ei mikään ihme tällä ralliajolla, mitä täällä harjotetaan. Vähän meinas harmittaa, kun ei päästy salille, mutta...
 ...Netta kävi ostamassa virvokkeita paikallisesta marketista renkaanpaikkausta odotellessa...

 ...ja mä olin äärimmäisen ylpeä ja onnellinen uudesta menopelistä. 

 Kulttuurimatkailua. Kotitemppeli.



 Kutsumusammatti on löytynyt. Jokaisessa meissä asuu pieni balilainen rummunsoittaja.



 Paikallisia koululaisia


Näin temppeleistä innostuneina käytiin myös Uluwatun temppelissä perheen kanssa.

 Kyllä apina kaltaisensa tuntee.

 "Mutta missä on Juhani?"






Harmi, kun ei päästy portaita pidemmälle "hehheh".


Käytiin näyttämässä luokkakavereille, miten Beer Pongia pelataan.


 Edes tarkkaakin tarkempi keskittyminen ei aina tuota tulosta. Henkilökohtainen tulos: pyöreä 0.

 Oltiin niin ylivoimaisia, tai siis Netta oli, että pojat joutu turvautumaan "jos et huijaa, et oikeesti haluu voittaa"-taktiikkaan.

 Väsyneet matkaajat. Juba ja Kränä tuli viettämää meijän kanssa pitkän reppureissun viimeisen viikon. Kallisarvoisille vieraille ostettiin toki paras(halvin) ilmapatja, mitä Balilta löytyy. 

 Niin on hieno kansallispuku! Kyllä kelpaa valmistujaisjuhlissa vetästä nää kledjut päälle.

 Rantajamit Double Six Beachillä




Näihin kuviin ja tunnelmiin!

K&N