torstai 21. marraskuuta 2013

Ne ei usko, että meitä asuu täällä vaan kaks

Sadekausi on saapunut. Sen lisäks että vettä tulee ajoittain ku saavista kaataen, meillä myös menee lähes päivittäin sähköt, vesi ja internetti. Se tosin johtuu ukkosesta. Täällä on ukkostanu oikeestaan joka päivä ainaki viikon, mut se ei oo kyl meit paljoo hidastanu.

Viimenen neljännes Balilla lähti käyntiin. Tässä kolmen kuukauden aikana meille on muodostunu tärkeiks tietyt asiat, joita pitää olla aina saatavilla. Ja siitä me ollaan tietty pidetty huolta.


Kengät. No se on kai ihan normaalia, että naisilla on paljon kenkiä. Jokasella parilla on oma roolinsa. Yksillä uidaan, toisilla käydään salilla, ja kolmansilla koulussa. Ja ne on tietty parissa eri värissä, jotta ne sopii sen päivän vaatteisiin. Sit on tietty ne kengät, joilla käydään Kutalla. Niillä ei sitte muualla tarviikkaa käydä. Onneks Kutalla on aina pimeetä siihen aikaan kun me siellä liikutaan, nii kukaan ei huomaa, että ne kengät on ennenki käyny bailaamassa.


Bikinit. Ihan normaalisesti ainaki 20 paria. Aurinko haalistaa värit supernopeesti, ja tottakai niitä on muutenkin kiva vaihella. Se on kuitenkin hirveen tärkeetä millasissa bikineissä tossa pihalla makaa. Vähän on alkanu kyllästyttää nääki varannot, voi olla että huomenna täytyy käydä kaupoilla.


Kosmetiikka. Jos käy kolme kertaa päivässä suihkussa, noita aineita kuluu sen mukasesti. Tosin nytku sataa niin paljon, ni hyvällä tuurilla suihkussa ei tarvii käydä ollenkaan. Meidän vessasta kun puuttuu katto, ni kivasti saa ilmasen suihkun samalla ku istuu pöntöllä. Toinen äärimmäisen tärkee asia on hiuslakka. Ollaan löydetty sitä vaan yhestä kaupasta koko Balilla, ja sieltäki se on välillä loppu. Sillonku ei oo, ni me kyl ostetaan kaikki mitä hyllyst löytyy. Sitäkään ei varmaan enää tarvii turhaa käyttää, ku sade huuhtelee kaiken kuitenki pois heti ku astuu taksista ulos. Tottakai myös meidän lempparibaarista puuttuu katto.



Pari pyyhettä oli kuvaushetkellä pesulassa, mutta niiitäki on ihan tarpeeks. Ilma on niin kostee nykyään, et pyyhkeen kuivumiseen menee se perus kolme viikkoo. Sitä odotellessa.


Viimeisenä, muttei vähäisimpänä, LIMUKKA!! Coca-cola zero on katoava luonnonvara, jota on tosi vaikee löytää. Aluks sitä oli jokaises meiän lähikaupassa, mut ollaan ostettu ne tyhjäks eikä täyttöä näy missään. Siks aina ku nähää zeroo jossain, ostetaan kaappi täyteen. Diet coke on pahaa, mut se onki pahan päivän varalle. Miinus miinus on plus, niinku tällä reissulla on opittu. 

Näihin kuviin ja tunnelmiin! Nytku netti toimii taas toistaseks, me yritetää kirjottaa vähän ahkerammin. Se on vaan hirveen paha ku on tota kouluu kuitenki tossa ja se vie kaiken ylimääräsen energian.. 

Hoid aus!

N&K

sunnuntai 3. marraskuuta 2013

Moi Riksutin

Muutama viikko sitte saatiin Riikka kylään tänne meidän pienelle saarelle. Riikan vierailu osu just oikeeseen väliin, koska meillä oli (tavallaan) lomaa koulusta ja omat "hauskat" jutut vähän vähissä. Koska rakastuttiin Gileihin ekalla kerralla, päätettiin viedä myös Riksu sinne.


Ai että me ollaan saatu monta uutta nimeä täällä. Ei ihan noi suomalaiset nimet lähe keneltäkään.



Miraz, Luke ja Rui liitty meidän seuraan Gileille. Venematka oli jälleen mukava kokemus, ootan yhä sitä päivää kun tohon keinumiseen tottuu..


Kaisa vs. hyönteinen mun tukassa. Saatiin uskomaton show aikaseks tostakin, ja hotellin omistaja riens paikalle ku päätteli huudon määrästä, että meillä on oikeesti joku hätä. Mitään hyönteistä ei tietenkään lopulta ees ollu.



Perjantaina vuokrattiin pyörät vuodelta -62 hintaan 2e/päivä. Jarruja ei ollu, vaihteista puhumattakaan. Hyvä niillä oli silti sotkea saaren päästä päähän.




Lauantai vietettiin snorklaten Gilin saarten läheisyydessä ja lounastettiin Gili Airilla. Snorklatessa saatiin myös ruokkia kaloja! On suhteellisen kuumottavaa, ku miljoona pikkukalaa syöksyy sua kohti. Tästäkin silti selvittiin.



Ehdottomasti meijän lemppari menomesta. Sama-Samassa kalja on lämmintä ja naiset kylmiä. No ei. Smirnoff Icet on kylmiä ja miehet... heheh.


Sitten lähdettiin Amediin rentoutumaan.


Tässä me painetaan tukat hulmuten ja reput vinossa kohti Amedia.


Amed on niin kaunis! Ihastuttiin paikkaan täysin.


Löydettiin mukava hotelli. Koska meitä oli kolme, sovittiin hinnaksi 200.000 rupiaa/yö. AC ei toiminut. Wifi ei toiminut. Hintaan sisältyvä aamiainen kokattiin itse. Mut mitä pienistä!


Lukkosysteemi oli toimiva. Liukuovet pysty nostaa pois paikoiltaan ja halutessaan vaan kävellä sisään, niin periaatteessa tosta munalukostakaan ei ollu varsinaista hyötyä. 


Rappuset meidän residenssiin oli neki turvallisuudeltaan huippuluokkaa.



Oltiin tyyliin ainoot turistit koko Amedissa, niin saatiin erikoiskohtelua. Paikalliset oli töissä vähän kaikkialla. Illalla näit paikallisen pojan töissä ravintolassa ja seuraavana aamuna kaupassa. Poikien omien sanojen mukaan Amed on maailman paras paikka asua, ainoa puute on se, että "Here's no girls." :(


Ja taas snorkkeloimassa. Niin oli nättiä korallia!



Pojat otti tehtäväkseen meidän viihdyttämisen. Ne vei meijät kattoo auringonlaskua salaiselta aitiopaikalta ja sen jälkeen paikalliseen reggaebaariin kuuntelemaan huikeeta livebändiä. 
"No woman no cry."



Meverkka ja Interlotte - yhet ehottomasti parhaimmista variaatioista mitä meidän nimistä pystyy tahattomasti vääntää.



Toinen viikko vietettiin kotihoodeilla. Näytettiin Riikalle meijän vakkarimestat, kuten esim. Finished, Uluwatun auringonlasku, Double Six(in surffipojat), Tanah Lotin temppeli sekä viimeisinpänä, muttei missään nimessä vähäisinpänä, Kutan yö.


Kiitos Riksu, kun toit valoa meidän synkkään pimeyteen parin viikon ajan! Tentteihin valmistautuminen vähän kärsi, mutta onpahan tällä kertaa edes hyvä syy. 

N & K