Yes please, somebody?

Terkkuja Balilta! Tietokoneen avaaminen on joka päivä vaikeampaa, kun täällä sattuu ja tapahtuu kaikenlaista jatkuvasti. Tässä kuitenkin kuvakooste viimeisiltä kahelta viikolta. 

Ollaan käyty koulussa samalla innolla kun tähänkin asti... 

...illallistettu perheeen kanssa vakkariwarungissa, jossa yleisin kuultu sana on "finished."...

..ostettu uusia inspiroivia koulutarvikkeita..

...nautittu 0,6e kustantanutta saippualla höystettyä lounasta.. 

..oltu salil eka..

..salil vika.. 

..taisteltu urhoollisesti rankkaakin rankempien koulupäivien läpi kahvin voimalla..  

..opittu hyödyllisiä taitoja, kuten palmunlehtien taittelu, excursioneissa..

...kansainvälistytty perheen kesken muutaman olusen äärellä... 

..sairastuttu..

...ja saatu apua..

..saatu perheeseen viis vierailijaa saksasta (ihan oikeesti, nyt niitä on yheksän ja meitä vaan kaks)...

...ja vierailtu mm. Uluwatun temppelissä.

Osa kuvista jäi teknisten ongelmien vuoksi toistaseksi pois blogista, mutta eiköhän nekin aikanaan tänne saada. Loppuviikko oltiinkin Gileillä, mutta siitä lisää seuraavassa postauksessa.

xoxo, N&K 

Girls just wanna have fun

Yks tän reissun ehdoton rikkaus on ollu uudet ihmiset joihin ollaan tutustuttu. Jotenkin kaikki täälläpäin maailmaa on niin paljon avoimempia ja halukkaampia tutustumaan toisiinsa. Jopa suomalaiset, kun ne vie tarpeeks kauas kotoa, alkaa ihan uudella tavalla sosialisoimaan muiden kanssa. Ollaan tavattu niin paljon ihania ihmisiä, että ahdistaa valmiiks kotiinlähtö ja kaikkien hyvästeleminen. Muutenkin täällä kun lähes kaikki on vaan käymässä, saa vähän väliä hyvästellä jonkun. Jotenkin tuntuu hölmöltä, että Suomesta lähteminen oli niin vaikeeta. Me kuitenkin tullaan (ainaki näillä näkymin) takasin joku päivä. Niissä keneen tutustut täällä on se huono puoli, ettet välttämättä oikeesti nää niitä enää ikinä. 

Mun surffaukset on nyt surffattu

Uusiin ihmisiin tutustuminen on kuitenkin sen verran raskasta tämmösille tavalliselle suomalaiselle, että koettiin Kaisan kanssa tarpeelliseks viettää vuorokausi ihan kahestaan. Pojat lähti pariks päiväks seikkailemaan Ubudiin, joten koko villa oli meidän käytössä. Torstaina me sitten käytiin illallistamassa pitkän kaavan mukaan yhessä italialaisessa raflassa ja mentiin ennen kymmentä nukkumaan. 

Perjantaina aamulla me lähettiin skobailemaan Uluwatuun. Paikka oli uskomattoman kaunis, tosin uiminen oli vähän haasteellista aallokon ja kallioiden takia. Istuskeltiin lounaalla raflassa ja puitiin sitä, miten vieläki on vaikea uskoa, että tää on oikeesti meidän arkea nyt. 

Kaisa peukuttaa hyvän asian puolesta 

Vihdoin muutaman viikon jälkeen alkaa päästä irti siitä negatiivisesta ajattelutavasta, mikä aluks oli joitain paikallisia asioita/tapoja kohtaan. Niin monet asiat täällä tehään täysin päinvastoin ku Suomessa, mutta onneks oikeella asenteella siihen tottuu. On ihan turha yrittää kiirehtiä mihinkään tai suunnitella tekemisiä nykyhetkeä pidemmälle. Ollaan opittu ajattelemaan, ettei pikkujutuilla niin väliä, kunhan saadaan olla täällä. Ei haittaa, jossei me tiedetä mihin ollaan menossa tai miten sinne pääsee. Jos me eksytään tai myöhästytään jostain tapahtumasta, me tehään jotain muuta. Aikataulut on semmonen juttu, joka kannattaa ihan rehellisesti vaan unohtaa. 

Myös mua ja Kaisaa tää on lähentäny hirveesti. En olis ikinä voinu kuvitella, että jostain ihmisestä voi tulla niin läheinen tälläsessä ajassa, mitä me ollaan tunnettu. Uskon, että nyt ollaan menty sen rajan yli, jolloin ongelmat ois ilmenny jos niitä on tulossa. Tottakai me tehään asioita erilailla, mutta silti halutaan niin samoja juttuja, että meillä on yhdessä tosi helppoa. Ja kivaa. Todella kivaa. Me syödään aina samaa ruokaa, käytetään samoja ilmeitä ja puhutaanki ku yhestä suusta, joka ihan vähän ärsyttää muita. Kaisa jaksaa edelleen kolmen viikon jälkeen pelastaa mut jokaisen hyönteisen kynsistä suurella ymmärryksellä ja sydämellä. Se on suurelta osin myös Kaisan ansiota, että mulla on hyvä olla täällä. 

A match made in heaven.

Home is where your heart is

Huomenta Suomi, miten pyyhkii? Täällä ei valittamista. Ollaan vihdoin päästy kotiin, purettu tavarat kaappeihin ja asetuttu taloksi. Suurin osa kämppiksistä on loistotyyppejä, lukuunottamatta gekkoja, sammakoita, hämähäkkejä, muurahaisia, torakoita ja käärmeitä.

Villa on ihan kiva. Meillä on Kaisan kanssa jaettu makkari (tottakai), keittiö ja kylppäri, muut asukkaat käyttää toista keittiötä viereisessä rakennuksessa. Ollaan tavallaan vahingossa häädetty ne sinne. Ulkona on 10m pitkä uima-allas ja sopivasti kaks aurinkotuolia, joissa ollaanki makoiltu koko viikko. Villan 24h security osottautu vihaseks koiraks, joka on kytketty portille. Se haukkuu ja murisee lähinnä kaikelle elävälle, eikä edes me aina uskalleta tulla kotiin.

Käärme. Jos yks hengenvaarallinen käärme eksyy vahingossa näille seuduille, tottakai se eksyy meidän pihaan. Talon henkilökunta hankkiutu eroon käärmeestä kaks päivää sitten, mutta Kaisa ei vieläkään suostu tulemaan alas keittiön pöydältä. Vien sille tasasin väliajoin ruokaa niin ihan tyytyväisenä se on pysyny. Ei pelkästään se, että käärmeet yleensäkin on pelottavia, mutta se, ku paikallisetkin on paniikissa, niin lienee syytä huolestua. Käärmeen löydyttyä Michaelin skootterin päältä meidät käskettiin siirtymään sisälle taloon ja pysymään siellä toistaseks. Sitten talon henkilökunta ripotteli suolaa ympäri tonttia ja kolus pensaita läpi koko illan, koska ne epäili, että käärmeitä olis enemmänki. Jossain vaiheessa tuli ilmi, että käärmeitä saattaa olla sisälläki, sillä ovia oli pidetty auki päivän aikana (selittää sen miks Kaisa kököttää pöydällä). Samaisena iltana tuli hetkellisesti ikävä Suomea, mutta onneks se oli ohimenevää.

Takaisin iloisempiin aiheisiin. Alkuviikko meni koulussa, osallistuttiin jokaiselle tunnille, eikä edes nukuttu siellä. Ei siitä sen enempää, koska nyt keskitytään iloisempiin aiheisiin. 

Paikallinen coffee-to-go

Uskaltauduttiin myös koulun läheiseen warungiin lounaalle, buffet n. 2,5€

Viikonloppuna meillä oli parit koulun järkkäämät bileet. Me ollaan omaksuttu balilainen elämäntapa niin hyvin, että ekoista bileistä myöhästyttiin pari tuntia ja tokiin ei ehitty ollenkaan. Hups. Kivaa oli silti! Kierreltiin paikallisia terasseja (Minimartin, Indomaretin ja K Circlen terdet) ja päädyttiin loppuillaks samaan paikkaan muiden opiskelijoiden kanssa. Me myös törmättiin sattumalta meidän kämppiksiin! Siellä me sitte bailattiin yön pikkutunneille koko perheen voimin, kunnes lähettiin taksilla mäkkärin kautta kotiin. Ainiin, ja Kaisa yritettiin ryöstää. Kaikki tapahtu niin nopeesti, ettei oikeen tajuttu miten se tapahtu, mutta onneks mitään ei saatu vietyä. Täällä joutuu olemaan tosi tarkkana kokoajan, mut silti tuntuu ettei se aina riitä.

(Melkeen koko) perhe koolla!! <3

Sunnuntaina me käytiin Mirazin kaa syömässä Echo Beachillä, joka on tunnettu näyttävästä auringonlaskusta ja rennosta meiningistä.

Koirakuiskaaja hommissa 

Kaisakuiskaaja hommissa ...ehehe

Ja ainiin! Me liityttiin kuntosalille ja ollaan ihan oikeesti käytykki siellä! 

Näihin kuviin ja tunnelmiin, Bali kiittää! 

Om Swastyastu.

N&K

Tava, nafa, hidup

Iltaa! Tähän alkuun muutama kuva niistä aiemmin mainituista tarkasti organisoiduista pinoista meidän vikassa Kutan hotellissa. Enjoy.

Halvin (myös vakkariks muodostunu) baari, läheinen ruokakauppa. Meillä taitaa olla ongelma. 

Heippa Kuta! Sunnuntaina me vaihdettiin maisemaa, ja siirryttiin pariks päiväks bungalowiin Jimbaraniin, Balangan beachin läheisyyteen. Kutalla vietetyn viikon jälkeen tää kelpaa paremmin ku hyvin. Ei kaupustelijoita, järjettömiä ruuhkia tai liikaa turisteja.

Viimeisin majoituspaikka on osoittautunut parhaaks tähän mennessä, vaikkakin hintaan kuuluu vaan kylmä suihku nopeudella 2 dl/min ja ulko-oven raosta mahtuis kulkemaan varmasti jopa yks niistä kanoista, joita meidän pihapiirissä riittää. Siis ulko-oven ollessa lukittuna. Majotuspaikan respassa on töissä maailman ihanin paikallinen poika, joka ei nuku ikinä. Läheisen surffareiden keskuudessa suositun rannan ansiosta täällä majottuu oikeestaan vaan nuoria. 

Lounas rannassa. Fried noodle chicken, vesi, limu ja kahvi n. 3,5€/hlö.

Tää oli taas niitä Kaisan "mä ihan tosi yritin kuvata maisemaa mut noi vaa osu tohon" -kuvia.

Maanantaina meillä alkoi koulu, joten vuokrattiin hotellilta skootteri muutamaks päiväks helpottamaan kulkemista. Ajaminen täällä on vähän erilaista ku Suomessa, mutta äkkiä siihen tottuu. Liikenne on olevinaan vasemmanpuoleinen, mutta kyllä oikeellakin voi ajaa jos haluu. Nopeusrajotuksia ei tietenkään oo, niinku ei mitään muitakaan rajotuksia. Vilkun sijasta ihmiset on tottunu käyttämään torvea ja ohituskaistana toimii vastaantuljoiden kaista ihan aina, oli tilaa tai ei. Skootteri on kuitenkin kätevin tapa liikkua, ja sillä voi helposti matkustaa esim. nelihenkinen perhe. 

Kauhunsekaiset hetket ennen lähtöä. Tyhjä takarengas tuotti vähän ongelmia, mutta onneks saatiin toinen mopedi tilalle alta aikayksikön. Bensalitra kustantaa täällä n. 0,5€ ja sitä saa kätevästi Absolut vodka-pulloissa lähes joka naapurilta ja kaupan pihasta.

Koulu. Edes Balilla, siellä ei ihminen viihdy. Ilmeisesti Kutalla vietetty viikko vaati veronsa, koska me molemmat nukahettiin ekalle luennolle. Ja tokalle. Ruokatauolla oltiin skarppina tottakai, kun koulu tarjos herkullista sapuskaa. Riisiä ja mandariini, muuhun mä en pystynyt. Kaisa tietysti reippaana tyttönä makusteli kaikkea, kuten vähän vanhentunutta kananmunaa ja jotain omituista levää. 

Meidän kampuksen oma ihana koira. Vähän se puree ohikulkijoita ja haukkuu. 

Kuvassa Kaisa ja kananmuna.

Tänään me käytiin koulun kanssa vierailulla yhessä balilaisessa lastenkodissa. Oli aika koskettavaa nähä, miten elämänilosia ne kaikki reilu 60 lasta oli eläessään yhden ottoäidin ja -isän kanssa. Koko suuren yksikön pyörittäminen ja siinä onnistuminen perustuu kunnioitukseen ja aitoon välittämiseen toisiaan kohtaan. Talon ilmapiiristä oli helppo aistia se, että lapset on oikeesti hyvissä käsissä ja turvassa. 

 Kokemus oli tunnetasolla niin vaikuttava, ettei sitä oikeen kuvien tai sanojen välityksellä pysty kertomaan.

Huomenna me muutetaan vihdoin ja viimein KOTIIN. Kohta nähään Dominik, Max, Michael, Tim ja Anna Lena!

Loppukevennyksenä pieni pätkä meidän koulumatkasta. 

Dadah!