Vietettiin viikonloppu pari viikkoa sitten meidän kämppisten ja niiden kavereiden kanssa Gilin saarilla. Paikka oli todellinen paratiisi. Turkoosia vettä, ei moottoriajoneuvoja ja mahdollisuus täydelliseen rentoutumiseen. Otettiin hotelli Gili Trawanganilta, joka on asutukseltaan suurin kolmesta Gilin saaresta. Se tunnetaan myös bilesaarena... Kumma juttu, et valittiin just kyseinen saari.
Matka starttas Balin eteläkärjen satamasta, josta mentiin pienellä paatilla parin tunnin matka hirveessä aallokossa. Saksalaisilla oli hauska venematka, kun Kaisa ootti hetkeä, jolloin vene kaatuu ja mä koitin olla oksentamatta.
Mitch on meidän perheen nallekarhu. Se on aina iloinen, ja laulaa meille unilaulun joka ilta, haluttiin tai ei.
Kun päästiin perille, onnellisuus valtas meidät välittömästi. Ruokaa odotellessa me vaan istuttiin hiljaa ja nautittiin maisemasta ja raikkaasta meri-ilmasta. Olisin voinu istua tossa ikuisesti.
Auringonotto valkosessa hiekassa oli vähän erilaista kun Kutalla miljoonan turistin ja kaupustelijan keskellä. Tästä johtuen vietettiin hotellissa ehkä tsägällä 9h koko viikonlopun aikana.
Tässä tulee meidän hotelli! Huone makso yöltä 5€ per nenä, sisältäen aamiaisen. Me oltiin varauduttu johonkin paljon pahempaan, ja oltiin riemusta sekasin ku nähtiin että meillä on a) sänky ja b) suihku. Tosin suihkusta tuli vaan kylmää merivettä, mutta se ajoi asiansa riittävän hyvin. Saksalaiset vieraat ei ollu ihan sujut hotellin kanssa, joten ne majottu johonkin 5x kalliimpaan paikkaan. Sielläkin tarjoiltiin pelkkää merivettä. HAHHAA.
Pieni home vessassa pitää taudit loitolla.
Yhtenä iltana vuokrattiin privaattivene ja ajettiin saaren edustalle kattomaan auringonlaskua. Hengailtiin veneen katolla ja otettiin iisiä. Toimii.
Pojat innostu esittämään meille oman versionsa My heart will go on -biisistä. Eihän se nyt ihan yhtä koskettavaa ollu, mut ainaki kaikilla oli hauskaa.
Lauantaipäivä vietettiin snorklaten Gilin saarten läheisyydessä. Snorklaus oli tottakai ihan uskomatonta, vaikka eka vartti meniki houkutellessa Kaisaa mereen, ja toka siihen, että sai sen laittamaan pään pinnan alle. Mutta kaikesta huolimatta myös Kaisa nautti. Me kyllä snorklattiin käsi kädessä... Tietysti.
Snorkaluksen lomassa käytiin lounaalla Gili Airilla, joka on huomattavasti rauhallisempi saari Trawanganiin verrattuna. Törmättiin myös ekaa kertaa rehelliseen turistihintaan, kun tarjoilija antoi vahingossa meille yhen ruokalistan halvemmilla hinnoilla kuin muut. Saatiin ruoat kuitenkin sillä oikealla, edullisemmalla hinnalla, koska muissa 8 listassa oli kuulemma kirjotusvirhe. Näitä sattuu.
Tässä tulos.
Bali kiittää, jälleen. Seuraavaan kertaan!
N&K
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti