Moi Riksutin

Muutama viikko sitte saatiin Riikka kylään tänne meidän pienelle saarelle. Riikan vierailu osu just oikeeseen väliin, koska meillä oli (tavallaan) lomaa koulusta ja omat "hauskat" jutut vähän vähissä. Koska rakastuttiin Gileihin ekalla kerralla, päätettiin viedä myös Riksu sinne.

Ai että me ollaan saatu monta uutta nimeä täällä. Ei ihan noi suomalaiset nimet lähe keneltäkään.

Miraz, Luke ja Rui liitty meidän seuraan Gileille. Venematka oli jälleen mukava kokemus, ootan yhä sitä päivää kun tohon keinumiseen tottuu..

Kaisa vs. hyönteinen mun tukassa. Saatiin uskomaton show aikaseks tostakin, ja hotellin omistaja riens paikalle ku päätteli huudon määrästä, että meillä on oikeesti joku hätä. Mitään hyönteistä ei tietenkään lopulta ees ollu.

Perjantaina vuokrattiin pyörät vuodelta -62 hintaan 2e/päivä. Jarruja ei ollu, vaihteista puhumattakaan. Hyvä niillä oli silti sotkea saaren päästä päähän.

Lauantai vietettiin snorklaten Gilin saarten läheisyydessä ja lounastettiin Gili Airilla. Snorklatessa saatiin myös ruokkia kaloja! On suhteellisen kuumottavaa, ku miljoona pikkukalaa syöksyy sua kohti. Tästäkin silti selvittiin.

Ehdottomasti meijän lemppari menomesta. Sama-Samassa kalja on lämmintä ja naiset kylmiä. No ei. Smirnoff Icet on kylmiä ja miehet... heheh.

Sitten lähdettiin Amediin rentoutumaan.

Tässä me painetaan tukat hulmuten ja reput vinossa kohti Amedia.

Amed on niin kaunis! Ihastuttiin paikkaan täysin.

Löydettiin mukava hotelli. Koska meitä oli kolme, sovittiin hinnaksi 200.000 rupiaa/yö. AC ei toiminut. Wifi ei toiminut. Hintaan sisältyvä aamiainen kokattiin itse. Mut mitä pienistä!

Lukkosysteemi oli toimiva. Liukuovet pysty nostaa pois paikoiltaan ja halutessaan vaan kävellä sisään, niin periaatteessa tosta munalukostakaan ei ollu varsinaista hyötyä. 

Rappuset meidän residenssiin oli neki turvallisuudeltaan huippuluokkaa.

Oltiin tyyliin ainoot turistit koko Amedissa, niin saatiin erikoiskohtelua. Paikalliset oli töissä vähän kaikkialla. Illalla näit paikallisen pojan töissä ravintolassa ja seuraavana aamuna kaupassa. Poikien omien sanojen mukaan Amed on maailman paras paikka asua, ainoa puute on se, että "Here's no girls." :(

Ja taas snorkkeloimassa. Niin oli nättiä korallia!

Pojat otti tehtäväkseen meidän viihdyttämisen. Ne vei meijät kattoo auringonlaskua salaiselta aitiopaikalta ja sen jälkeen paikalliseen reggaebaariin kuuntelemaan huikeeta livebändiä. 

"No woman no cry."

Meverkka ja Interlotte - yhet ehottomasti parhaimmista variaatioista mitä meidän nimistä pystyy tahattomasti vääntää.

Toinen viikko vietettiin kotihoodeilla. Näytettiin Riikalle meijän vakkarimestat, kuten esim. Finished, Uluwatun auringonlasku, Double Six(in surffipojat), Tanah Lotin temppeli sekä viimeisinpänä, muttei missään nimessä vähäisinpänä, Kutan yö.

Kiitos Riksu, kun toit valoa meidän synkkään pimeyteen parin viikon ajan! Tentteihin valmistautuminen vähän kärsi, mutta onpahan tällä kertaa edes hyvä syy. 

N & K